Miksi systeemi haraa vastaan? Jostain on aina lähdettävä liikkeelle

Työelämä ja sen monet muutokset ovat olleet kuumana puheenaiheena alkukesästä lähtien. Itse kun pääsee työnsä puolesta seuraamaan keskustelua suhteellisen läheltä, voi todeta, että paljon on vielä työtä edessä.

Kokeiluja eri puolilla maata on jo käynnissä esimerkiksi julkisen ja yksityisen puolen osaamisen yhdistämisestä työllisyysongelman ratkaisemiseksi. Vuosina 2017 ja 2018 on tarkoituksena ns. painaa kaasua ja saada kokeilujen kautta lisää kokemuksia. Paljon on puhetta siitä, että asiakas olisi vihdoin syytä nostaa keskiöön. Asiakkaita on vähintään kahta sorttia: toisaalta uutta työtä etsivät ihmiset ja toisaalta uusia työpaikkoja tarjoavat yritykset. Ei lainkaan huono ajatus, vaikka ihan helpolla ei muutosta saadakaan tehtyä. Jostain on kuitenkin syytä aloittaa.

Olen keskustellut myös lukuisten julkisen puolen toimijoiden kanssa ongelman ratkaisuista, ja vaikuttaa siltä että meillä on paljon osaamista, intoa ja halua saada aidosti muutoksia aikaiseksi. Systeemi vaan haraa voimakkaasti vastaan ja byrokratian rattaisiin sortuu moni lupaava hanke. Suomessa tunnutaan keskittyvän siihen, miksi jotain ei kannata tehdä, sen sijaan että keskityttäisiin niihin syihin miksi joku asia kannattaa tehdä. Pieni mutta kuitenkin erittäin merkittävä ero. Kuulin mm. esimerkin Hollannista, jossa julkisen puolen juristit rohkaisevat kokeilemaan uusia malleja, ja ovat käytettävissä, jos syntyy ongelmia. Suomessa juristit (ja muutkin) ennakkoon löytävät niin paljon riskejä, että uskallus kokeilla loppuu. Lopputuloksena on tilanne, jossa liian harvoilta löytyy riittävästi rohkeutta.

Paljon on viime aikoina ollut puhetta ja erimielisyyttä myöskin erilaisten leikkausten ja tehostamistoimenpiteiden kohdentamisesta ja järkiperäisyydestä. Olisiko edes ajatuksen tasolla mahdollista, että julkisen puolen toimijat näkisivät jatkossa markkinat yhtenä mahdollisena tulon lähteenä? Tämä toki edellyttää sitä, että tarjottavat palvelut ovat sellaisia, joista joku olisi valmis jotain maksamaan.

Työnhakijoita tulee jatkossa hellästi pakottaa aktivoitumaan työnhaussa, ja oman osaamisen kehittämisessä. Porrastettu työttömyysturva olisi askel oikeaan suuntaan ja tuntuu toimivan ainakin, jos Ruotsin kokemuksiin on uskomista. Itse näen koko työttömyysturvan niin, että kyseessä on taloudellinen tuki uuden oppimista ja uuden työpaikan etsimistä varten. Ei sitä varten, että edellinen työ syystä tai toisesta loppui. Kun se loppuminen ei välttämättä ole edes kenenkään syy, vaikka syyllisiä niin mukava onkin löytää ja osoittaa.

Digitalisaatio eri muodoissaan tulee muuttamaan työelämää yksilön, yritysten ja koko yhteiskunnan kannalta todennäköisesti nopeammin ja enemmän kuin uskomme. Mahdollisuuksia tämäkin muutos pitää sisällään valtavia määriä. Joku niitä osaa hyödyntää ja toinen taas ei – maata mullistava havainto tämäkään ei ole.

Yksilötasolla on näkemykseni mukaan kyettävä ottamaan nykyistä suurempi rooli ja vastuu oman markkina-arvon varmistamisessa. Yksin tätä ei suinkaan tarvitse tehdä, vaan apua on kyllä saatavilla, jos sitä on valmis etsimään ja ottamaan vastaan. Kotona odottelemalla ei vaan oikein enää pärjää. VMP:llä mietimme yhdessä asiakkaidemme kanssa mitä ja missä ovat tulevaisuuden työt ja tekijät. Aiomme olla mukana viemässä Suomea yli murrosaikojen. Suomessa on töitä, vaikka muuta väitetään. Oikeiden tekijöiden ja töiden täytyy vain löytää toisensa ja siihen henkilöstöpalveluyrityksillä on paljon annettavaa.

Muutoksen vauhti on tällä hetkellä kova, ja tuskin se on tästä yhtään hidastumassa. Ainakin itse haluan olla tässä matkassa mukana – mieluummin kuitenkin kuskin paikalla kuin pelkästään kyydissä.

pessiTsemppiä kaikille syksyn haasteisiin!

Ps. Jos hallitus jatkaa soutamista ja huopaamista uudistusten suhteen, niin ei kannata ihmetellä miksi pysytään paikallaan

Juha Pesola,
VMP Varamiespalvelun toimitusjohtaja